Kalajokiakatemia

Suomalaiset ovat aina eläneet lähellä luontoa, ja vaikka nykyään useimmat asuvat kaupungeissa, ei näin harvaanasutussa maassa luonnosta kovin kauas pakoon edes pääsisi. Suomen luonnossa vaeltaminen onkin suosittu harrastus joka tuntuu jatkuvan sukupolvesta toiseen. Sopii joka kukkarolle ja kuntotasolle, käveleminen onkin hyvä harrastus sellaiselle, joka aikoo päästä luontoon ehkä monen vuoden sohvaperunana olon jälkeen.Vaeltelemine luonnossa on sikälikin parempi kuntoilumuoto urheilemattomalle kuin vaikka salilla käynti, että siinä on muitakin kiinnostusta ylläpitäviä tasoja kuin kuntoilu. Kaikkia ei motivoi pelkästään se montako askelta on ottanut tai painoa nostanut: luonnossa patikointi on kiinnostavaa luonnontarkkailun ja maisemien tutkiskelun takia. Harrastukseksi voi ottaa vaikka lintujen bongailun, ja syksyisin metsistä voi poimia sieniä tai marjoja. Vaikkei haluaisi ruveta fanaattiseksi lintujen seuraajaksi ja samoilla jättikokoisten kiikarien kanssa harvinaisten lintujen perässä, luonnossa kulkemisesta saa enemmän irti kun tunnistaa ainakin jotain lajeja, kasvien ja sienten tunnistaminenkin on hauskaa ja isompien nisäkkäiden metsään jättämien jälkien – kaikki varmaan tunnistavat hirven ja karhun jos sellainen vastaan tulee.Kalajoen ympäristössä on useita erilaisia reittejä. Hiekkasärkillä on tasaista, aukeaa rantamaisemaa, vesilintuja voi varmasti nähdä ja meri on aina läsnä. Hiekassa rämpiminen saattaa olla raskasta, onneksi paikalle on rakennettu yli neljä kilometriä lankkupolkuja; hiekkadyynit saattavat myös kärsiä liiasta liikenteestä joten nämä polut auttavat sekä luontoa että kävelijöitä. Lankkupolulla on helpompi kulkea pyörätuolin tai lastenrattaidenkin kanssa. Matkapuhelimet toimivat Kalajoella muista paikoista poiketen todella hyvin, joten jos ikävä nykymaailmaa kohtaa iskee voi taukopaikalla vaikka pelata jotain peliä. Esimerkiksi Betsafella on oma mobiiliappinsa, jonka kautta voi pelata vaikka keskellä ei mitään 3g verkon kautta.Siiponjoki mutkittelee kuin serpentiini halki lehtometsien ja vainioiden, maasto on vaihtelevaa, mukaan mahtuu niin korkeita hiekkatörmiä kuin soitakin. Alueelle on rakennettu laavu taukopaikaksi, ja maastoon on merkitty erilaisia ja eripituisia reittejä. Kartta on tietysti hyvä olla, ja sen voi hankkia vaikka Kalajoen Meriluontokeskuksesta etukäteen. Hiekkasärkillä tuskin eksymisestä on huolta eikä suunnistustaitoja tarvita: rannikko on koko ajan näkyvillä.Meriluontokeskus palvelee myös tiedottajana Reisjärvessä sijaitsevalle Etelä-Sydänmaan kansallispuistolle. Alue on soiden, havumetsän ja lampien mosaiikki kivimoreenisella vedenjakaja-alueella: Etelä-Sydänmaa on hyvä päivän tai parin patikointiretkelle perinteisessä metsämaisemassa. Polut ovat melko helppokulkuisia, alue on tasainen vaikka maaperä on kivikkoista. Alue on kuitenkin jonkun matkaa Kalajoelta sisämaahan päin, Reisjärvellä.Talvella suomalaiset suuntaavat mielellään jäälle. Kauniina, kirkkaana pakkaspäivänä aukea merijää on mieltäylentävä näky. Hiihto on jo koulussa niin ajettu suomalaiseen selkärankaan että moni saa siitä elinikäisen harrastuksen, ja taas moni katkoo suksensa viimeistään armeijan jälkeen ja vannoo ettei mokomia sivakoita enää koskaan sido jalkojensa jatkoksi: jäälle voi lähteä myös kävelylle, vaikka lumikenkien kanssa, jos hanki on syvää. Pilkkiminen ei ole pakollista. Ei myöskään avantouinti, kummatkin on kyllä sallittu – pilkkimiseen tarvitaan vain kalastuslupa.